Näkymätön hoiva ja rakastavat kädet

Moi ihana!

Sain herätä terveenä tähänkin päivään ja voin vain kiittää minusta tällä elämäni matkalla tähän mennessä huolehtineita: ensin lapsena ja vuosien varrella sairastellessani minua hoivanneita. Jos olen onnekas, vanhenen ja lopulta päädyn jälleen hoivattavaksi.

Tänään haluan siis pohtia kanssasi sitä, mikä merkitys hoivalla on yhteiskunnassamme. 

Meille opetetaan, että taloutemme rakentuu markkinoista, vapaasta kilpailusta ja kohti voittoja kamppailevasta tehokkuudesta. Todellisuudessa koko talouden perusta lepää hoivassa. Työssä, jota tehdään maksutta näkymättömissä: kodeissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa, terveyskeskuksissa. Ilman tätä koko yhteiskuntaamme kannattelevaa työtä mikään muu, ei kasvu, eikä menestyksen tavoittelu, olisi edes mahdollista.

Miksi silti juuri hoiva on se osa talouttamme, jonka arvoa vähätellään kaikkein eniten?

Näkymätön selkärankamme

Hoiva on Suomessakin edelleen vahvasti sukupuolittunutta. 97 % vanhempainvapaista käyttää edelleen nainen. Miksi? Isillä on tähän nyt aivan yhtä hyvä mahdollisuus. Miesten palkat ovat toki korkeammat, mutta riittääkö tämä selitykseksi?

Naisvaltaisten sote-alojen palkat ovat kerrassaan surkeat, vaikka työntekijät kantavat vastuuta ihmisten hengistä. Ei ole ihme, että nämä alipalkatut ja aliarvostetut työntekijät sittenuupuvat ja vaihtavat alaa.

Hoivaaminen nähdään yhä jonkinlaisena naissukupuolen psyykeen sisäänrakennettuna “luonnollisena” ominaisuutena, rakkauden työnä, jota ei oikeastaan tarvitsekaan palkita. Ajatus on osa pitkää ja ylistettyä länsimaista identiteetin buustaus-saagaa, jossa naisten työ on nähty itsestäänselvyytenä.

Filosofit ja naisen paikka

Useat länsimaiset suuret ajattelijat(miehet, naisia ei tiettykään kuunneltu) rakensivat monenmoisia teorioitaan vapaudesta, rationaalisuudesta ja yksilön oikeuksista, mutta rajasivat kärkkäästi naiset näiden oikeuksien ulkopuolelle.

Esimerkiksi Aristoteles piti naista “luonnostaan vajavaisena miehenä”, jonka järki on heikompi ja joka siksi tarvitsi miehen väsymätöntä ohjausta. (Hyi hitto)

Jean-Jacques Rousseau kirjoitti, että naisen hyve on kuuliaisuus ja että hänen tulee olla “miellyttävä” ja “pehmeä”, jotta mies voi kukoistaa. (Yök)

Immanuel Kant puolestaan piti naisia kyvyttöminä “korkeampaan järjenkäyttöön” ja katsoi, että heidän tehtävänsä on olla viehättäviä, ei älyllisiä. (Miksi me tyttöoppilaatkin opiskelimme jopa nuorena lukiossa juuri näitä? Mihin jäivät kaikki naiset? Filosofia oli lempiaineeni, mikä ajatteleminen puristaa entistä enemmän lommolle jo muutenkin piskuisia aivojani)

Ja sitten oli vielä John Locke, jonka ajatuksia käytetään edelleen talouspolitiikan ja omistusoikeuden perusteluina. Locke korosti yksilön vapautta ja omaa työtä, mutta ei hänkään koskaan soveltanut näitä periaatteita meihin naisiin. Hän kirjoitti mm. että perheen sisällä miehellä on luonnollinen valta, ja että naisen paikka on kotona.(Fuck it)

Locken äiti kuoli, kun Locke oli lapsi,mikä on traagista, mutta hänen etuoikeutettu elämänsä oli silti täynnä näkymätöntä hoivaa: palvelusväkeä, kotitaloustyötä, hänen ruokkimistaan ja kalsareidensa pyykkäilyä ja kaikkea sitä, mitä hän ei koskaan edes mieltänyt työksi. Häntä vaan rakastettiin niin suunnattomasti. (Not)

Hoivapula meillä Suomessa

Hoivasta on meillä huutava pula, koska väestömme ikääntyy, palkat eivät todellakaan vastaa työn vaativuutta, työolot ovat hirveän raskaat (itse kuolisin kuukaudessa) Kaikki hoiva on siis edelleen naisten vastuulla ja mikä hirveintä; maahanmuuttajia käytetään paikkaamaan työvoimapulaa huonoiten kohdeltuja kantasuomalaisiakin heikommilla ehdoilla. 

Kestävyysvaje. Mitä se edes oikeastaan tarkoittaa?

Kestävyysvajeesta puhutaan paljon. Ja siitä puhutaan myös siten kuin se olisi joku luonnonlaki, jonkinlainen talouden ikioma painovoima tms, joka vain putoaa päähämme kuin omena Isaac Newtonin pihapuusta. 

Ei. Se tarkoittaa vain arviota siitä, kuinka paljon julkisen talouden tulojen ja menojen välinen suhde tulevaisuudessa uhkaa jäädä alijäämäiseksi väestön ikääntymisen vuoksi.

Mutta se ei ole siis oikeasti mikään objektiivinen totuus eikä se kerro , mitä pitää taas seuraavaksi leikata. Kestävyysvaje on poliittisia valintoja niistä asioista, mitä me täällä Suomessa oikein pidämme tärkeänä.

Mihin ohjaamme rahaa?

Keiden työn näemme arvokkaana?

Feministiset taloustieteilijät ovat jo iänkaiken yrittäneet tuoda esille, että markkinamme eivät ole itsenäinen koneisto, vaan ne lepäävät täysin sekä hoivan ja luonnovarojen varassa. Silti talouspuheessa nämä perustat jätetään näkymättömiksi. Kapitalistisessa harhassa talous kasvaa itsestään, kunhan markkinoita vapautetaan. Todellisuudessa talous kasvaa, koska joku hoitaa ja kasvattaa ensin lapset koneiston osasiksi, pesee herrain pyykit, ruokkii vanhukset, lohduttaa,pesee, siivoaa jne.Ilman tätä valtavaa työtä koko yhteiskuntamme romahtaisi.

Mummulasta terveyskeskukseen

Itse olen saanut hoivaa niin mummulassa, päiväkodissa kuin julkisessa terveydenhuollossakin. Hoivaan mielelläni muita, mutta joskus se väsyttää jopa minuakin, joka pääsen lukuisiin mihin verrattuna todella vähällä.Oma äitini asuu kaukana ja on jo sekä vanha, että sairas. Tämä tuo arkeen jatkuvaa huolta, vaikka hän pärjääkin Turussa hienosti julkisen terveydenhuollon ansiosta.

Kiitos siis teille ammattilaiset. Työnne kantaa meitä kaikkia vauva-iästä vanhuuteen.

Meidän pitäisi yhteiskuntana tulla teitä sekä palkkauksessa, että arvostuksessa vastaan ja yrittää ymmärtää, että mikään hoiva ei kauaa pyöri pelkästä rakkaudesta ja kutsumuksesta. Se on hirveän kuormittavaa ja koostuu raskaista velvollisuuksista, jotka hoitavat nimenomaan meidän hyvinvointivaltiomme alipalkatut  naiset.