Majka Nurminen

Työelämä muuttuu kuin vuodenajat tällä hetkellä täällä Suomessa : välillä suo aurinko loistettaan. On elo yhtä kirkasta lupausta vain, paljon mielenkiintoisia töitä ja tilauksia enemmän kuin voi ottaa vastaan. Välillä paastoillaan kuukausikaupalla, taistellaan päälle vyöryvää masennusta vastaan ja kuunnellaan syystalven pimeyden loputonta, raskasta loitsua. Taiteilijana, pedagogina ja kulttuurialan työntekijänä elän työni rytmissä. Tämä työ, se ei aina tunne selkeitä rajoja. Työni on minulle kutsumus, mutta myös semmoinen yllättävä voima, joka voi kuluttaa hengiltä, jos en kuuntele oman jaksamiseni rajoja. Työhyvinvointi ei ole minulle vain työelämän termi, vaan elävää olemisen ja arjen kudosta, jossa hengitys, rytmi, lepo ja luovuus kietoutuvat toisiinsa, miten milloinkin.                                 Puolisoni Voima nappasi tämän kuvan  Tampere-talon artistipukkarista Pohdin seuraavaksi taiteilija...

Villistä vallasta joulurauhaan “Missä on rakkautta, siellä ei ole vallanhalua; ja missä on vallanhalua, siellä ei ole rakkautta.” — C. G. Jung Vallan vaikutuksia on tutkittu sosiaalipsykologiassa, neurotieteessä ja käyttäytymistieteissä jo vuosikymmeniä. Yksi löydös toistuu kuitenkin yli tieteenalojen: valta tunnetusti muuttaa ihmisen tapaa havainnoida maailmaa. Valta itsessään ei ole sieluamme turmelevaa voima, mutta hermoston prioriteetteja se kyllä muokkaa. Neurotieteilijät kertovat, että valta vähentää aivojen peilisolujärjestelmän aktivaatiota. Se siis passivoi juuri sitä hermoverkkoa, jonka avulla tunnistamme toisen tunteet ja keholliset vihjeet, asennot, äänenpainot ja sanattamankin ilmaisun. Sosiaalipsykologi Dacher Keltner kuvaa tätä ilmiötä näkökulman kaventumiseksi.suom.putkinäkö. Valta lisää hienosti toimijuutta ja rohkeutta, mutta varjopuolena se heikentää kykyä asettua toisen asemaan. Filosofi Hannah Arendt kirjoittaa osuvasti, että vallan väärinkäytön alku ei ole ollenka...