Työelämä muuttuu kuin vuodenajat tällä hetkellä täällä Suomessa: välillä suo aurinko loistettaan. On elo yhtä kirkasta lupausta vain, paljon mielenkiintoisia töitä ja tilauksia enemmän kuin voi ottaa vastaan. Välillä paastoillaan kuukausikaupalla, taistellaan päälle vyöryvää masennusta vastaan ja kuunnellaan syystalven pimeyden loputonta, raskasta loitsua. Taiteilijana, pedagogina ja kulttuurialan työntekijänä elän työni rytmissä. Tämä työ, se ei aina tunne selkeitä rajoja. Työni on minulle kutsumus, mutta myös semmoinen yllättävä voima, joka voi kuluttaa hengiltä, jos en kuuntele oman jaksamiseni rajoja. Työhyvinvointi ei ole minulle vain työelämän termi, vaan elävää olemisen ja arjen kudosta, jossa hengitys, rytmi, lepo ja luovuus kietoutuvat toisiinsa, miten milloinkin.
Puolisoni Voima nappasi tämän kuvan Tampere-talon artistipukkarista
mitkä kuormitustekijät koskettavat omaa alaani, miten työnantaja voi niitä keventää, ja miten minä itse voin suojella omaa liekkiäni.
1. Kuormitustekijät omalla alallani – luovan työn valot ja varjot
Kulttuurialalla työ on usein projektimaista, intensiivistä ja emotionaalisesti koko identiteetin läpitunkevaa. Jokainen produktio on oma maailmansa ja vaatii tinkimättömästi täyden läsnäolosi. Tämä tuo mukanaan kuormitustekijöitä, joita Työsuojelu.fi kuvaa psykososiaalisiksi: kiire, epäselvät roolit, jatkuvat muutokset ja tunnekuormitus (Työsuojelu.fi, n.d.-a).
Taiteellisessa työssä kuormitus syntyy myös:
• epäsäännöllisistä työajoista, jotka voivat muistuttaa yötyötä, vaikka eivät muodollisesti sitä olisikaan. Työsuojelu.fi muistuttaa, että yötyö kuormittaa erityisesti vireystilaa ja palautumista (Työsuojelu.fi, n.d.-b).
• emotionaalisesta altistumisesta, kun työssä käsitellään surua, menetystä, yhteiskunnallisia kipukohtia tai ihmisten tarinoita. Tämä väsyttää aivan konkreettisesti.
• luovan työn rajattomuudesta: työ kulkee mukana taskussa, sydämessä ja unissa 24/7.
• pedagogisesta vastuusta, jossa pedagogina ja pienten ihmisten eteenpäin siivittäjänä kannan mukanani alati myös toisten tunteita, oppimisen-, ja mielen hyvinvoinnin kysymyksiä.
Nämä kuormitustekijät ovat luonnollisia työelämän rakenteita, mutta tuntuvat vahvasti myös lähes viisikymppisessä kehossani: hengityksessä ja hermostossa. Siinä miten iltaisin en milloinkaan saa unta ja valvon vielä, kun puolisoni on kuorsannut jo monta tuntia. Minä kuuntelen sisäistä oopperaani, jonka kabareeväki väsyy tavallisesti vasta aamuyön tunteina.
Fox-kanavalla työskentely oli todella mukavaa. Ohjaajamme Sanna Saarijärvi aivan huipputekijä, lämmin ja lempeä tuki minulle. Työskentelyrytmi tuotannossa oli esiintyjiä kunnioittava ja kuunteleva. Tämä kaikki tuki taiteellista suoriutumista.
2. Miten työnantaja voi vähentää kuormitusta eli rakenteiden voimasta
Työnantajalla on mahdollisuus luoda rakenteita, jotka kannattelevat työntekijää kuin vahva, mutta joustava runko. Työsuojelu.fi korostaa, että työnantajan tulee tunnistaa ja ehkäistä psykososiaalisia kuormitustekijöitä, kuten liiallista työmäärää, epäselviä tavoitteita ja ristiriitoja (Työsuojelu.fi, n.d.-a).
Kulttuurialalla tämä voisi tarkoittaa:
• selkeitä rooleja ja vastuita, jotta luova kaaos ei muutu kuormittavaksi epävarmuudeksi.
• riittävää perehdytystä ja tukea, erityisesti produktioiden vaihtuessa.
• mahdollisuutta palautumiseen, esimerkiksi taukojen, työaikajärjestelyjen ja palautumista tukevien käytäntöjen kautta.
• turvallista työilmapiiriä, jossa tunteista ja kuormituksesta voi puhua ilman pelkoa.
• esihenkilöiden osaamista tunnistaa kuormitusta, sillä Työterveyslaitoksen mukaan palautuminen ei tapahdu itsestään, vaan sitä pitää tukea tietoisesti (Työterveyslaitos, n.d.).
Taiteen ja kulttuurin työpaikoissa työnantajan rooli on erityisen tärkeä, koska työ on usein kutsumuksellista. Kutsumus piirtää elämämme suuntaviivat kauniisti ja inspiroivasti, mutta se voi myös sokaista näkemästä omia rajoja. Siksi rakenteet voivat suojella työntekijää itseltäänkin.
3. Miten voin itse ennaltaehkäistä kuormitusta
Taiteilijana ja pedagogina oma hyvinvointini on työni ydin. Jos minä hiivun, hiipuu myös se valo, jota yritän muille välittää. Siksi minun on opeteltava palautumisen taitoa, jota Työterveyslaitos kuvaa välttämättömäksi erityisesti etä- ja tietotyössä, mutta joka pätee yhtä lailla luovaan työhön: tauot, rajat ja rytmi ovat palautumisen perusta (Työterveyslaitos, n.d.).
Omaa kuormitustani voin keventää:
• luomalla selkeitä rajoja työn ja levon välille, vaikka työ olisi kuinka mukaansa tempaavaa ja intohimoista.
• pysähtymällä hengittämään, sillä keho kertoo usein ennen mieltä, milloin on aika levätä.
• vaalimalla liikettä ja ulkoilemalla, nämä asiat auttavat hermostoa palautumaan ja avaavat tilaa luovuudelle.
• jakamalla vastuuta ja tunteita, sillä yhteisöllisyys on kulttuurialan työntekijöiden sydänasia.
• kuuntelemalla omaa rytmiäni, joka ei oikeastaan milloinkaan seuraa työelämän kellonaikoja.
Minulle työhyvinvointi on kudelma valoa ja varjoa, liikettä ja lepoa, sisäistä viisautta ja ulkoisia rakenteita. Se on jatkuvaa tanssia sen kanssa, mikä minua kutsuu ja mikä minut hengiltä kuluttaa.
Lopuksi
Työhyvinvointi taidealalla on alati ja väsymättä vaalittavaa prosessia. Se on kuin nuotion hoitamista: välillä liekki leimahtaa itsestään korkealle, välillä se tarvitsee lisää puita ja voimasanoja, välillä vain rauhaa ja suojaa myrskytuulelta.
Kulttuurialalla työskentelevänä opin jo varsin teräksisen kantapääni kautta jatkuvasti, miten suojella omaa liekkiäni ja miten rakentaa ympärilleni sellaisia rakenteita ja suhteita, jotka auttavat sitä palamaan kirkkaasti, mutta lempeästi, koko pitkän taiteilijaurani ajan eli suurin piirtein omiin hautajaisiini saakka.
Lähdeluettelo
Työterveyslaitos. (n.d.). Palautumisen edistäminen etätyössä.
Työsuojelu.fi. (n.d.-a). Mitkä ovat työn psykososiaaliset kuormitustekijät.
Työsuojelu.fi. (n.d.-b). Yötyö.
Kommentit
Lähetä kommentti