Viime viikko oli minulle yhtä aikaa kaunis ja kuumeinen, kirjaimellisesti. Flunssan keskellä juhlin täällä Viialan kodissani sydän täynnä iloa, sillä Akaa Pride pääsee vihdoin tekemään yhteistyötä seurakunnan kanssa ja järjestämään sateenkaarimessun torijuhlan yhteydessä 11.7. Tämä on sellainen hetki, jota on odotettu kovin hartaasti ja pitkään. Taistelu on ollut myrskyisää, vastustus näkyvää ja äänekästä, mutta suunta on siis viimein muuttumassa.
Akaassa on vuosia käyty kamppailua siitä, onko sateenkaariväellä oikeus Jumalaan, uskoon, läsnäoloon ja näkyvyyteen kirkossa. Moni meistä sateenkaarevista tietää, miltä tuntuu seistä kirkon ovella matkalla vaikkapa kummilapsensa konfirmaatioon ja miettiä, onko sisään astuminen ylipäätään turvallista. Onko Jumalan rakkaus todella kaikkia varten, myös meitä? Varsinkin, kun osa maamme kärkipoliitikoista ja kirkkoväestä on saarnannut enimmät elämämme päivät varsin kovaäänisesti, ettei näin ole.
Pitkä tie päätöksestä toteutukseen
Vuonna 2023 Akaan kirkkoneuvosto teki päätöksen suhtautua myönteisesti yhteistyöhön Akaa Pride ry:n kanssa ja tukea sateenkaarimessujen järjestämistä. Päätöksestä tehtiin kuitenkin useita oikaisuvaatimuksia, ja prosessi venyi. Sateenkaarimessu jouduttiin tuolloin perumaan käsittelyn keskeneräisyyden vuoksi.
Tämä kertoi karulla tavalla siitä, miten syvällä vastustus yhä on. Samalla se paljasti, miten tärkeää työtä teemme.
Nyt, vuonna 2026, olemme viimein tilanteessa, jossa yhteistyö Akaan seurakunnan kanssa on käynnistynyt. Rakennamme tämän vuoden Pridea yhdessä, toinen toistamme kuunnellen, sydämet täynnä iloa. 11.7. Toijalan kirkossa järjestetään sateenkaarimessu ja mukana on upea nuorten bändi osana Sateenkaarilauluja- yhteisömusiikkiproggistamme.
Ja kyllä, lisää laulajia, puhujia ja turvahenkilöitä kaivataan edelleen! Voit olla sateenkaareva itse tai vain meidän ystävämme. Jokainen rohkea tarvitaan mukaan.
Kun kirkko kääntää ensin selkänsä ja toivottaa myöhemmin tervetulleeksi
On mahdotonta sivuuttaa sitä, miten vahingollista on ollut, kun uskonnollinen yhteisö on sulkenut ovensa sateenkaariväeltä. Moni meistä kantaa mukanaan kokemuksia siitä, että hengellistä kotia ei kirkosta meille löydy, Jumalan rakkaus olisi ehdollista, että meidän pitäisi muuttua, piiloutua tai kadottaa olennainen osa itsestämme ollaksemme hyväksyttyjä.
Tällaiset viestit jättävät orgaaniseen olentoon syviä ja vahingollisia jälkiä. Ne vievät ihmiseltä hengellisen kodin, yhteisön ja joskus jopa elämänhalun.
Siksi jokainen askel kohti avointa, turvallista ja rakastavaa kirkkoa on merkityksellinen. Se on paitsi symbolista, myös elintärkeä viesti: Sinä kuulut tänne. Jumalan rakkaus ei ole rajattua. Me näemme sinut.
Positiivisia esimerkkejä ympäri Suomea
Akaa ei ole yksin tässä muutoksessa. Viime vuosina useat seurakunnat ovat järjestäneet sateenkaarimessuja ja Pride-yhteistyötä:
• Helsingin tuomiokirkko on valaistu sateenkaaren väreihin ja järjestänyt Pride-viikon messuja ja keskustelutilaisuuksia.
• Turun Mikaelinseurakunta on ollut aktiivinen sateenkaarityössä ja järjestänyt Pride-messuja jo useita vuosia.
• Oulussa, Tampereella ja Jyväskylässä seurakunnat ovat osallistuneet Pride-kulkueisiin ja tarjonneet turvallisia tiloja sateenkaarinuorille.
Kirkon sisältä löytyy siis vahvaa liikettä kohti yhdenvertaisuutta ja ketään ulos sulkematonta rakkautta. Tämä on kasvava, näkyvä ja kauan toivottu suunta.
MAGA-ilmiö ja kovenevat asenteet, eli miksi tämä työ on tärkeää juuri nyt
Samaan aikaan, kun Suomessa otetaan jopa pieniä edistysaskelia, maailmalla nähdään hyvinkin vastakkaisia virtauksia. Yhdysvalloissa niin kutsuttu MAGA-liike on lisännyt retoriikkaa, joka kyseenalaistaa sateenkaariväestön oikeuksia. Useissa osavaltioissa on viime vuosina säädetty lakeja, jotka rajoittavat mm. transnuorten terveydenhuoltoa, koulujen tiedepohjaista opetusta ja sateenkaariperheiden oikeuksia.
Tällainen retoriikka on levinnyt nopeasti myös Eurooppaan ja koventuneet asenteet valuvat myös valitettavasti väistämättä tänne Suomeenkin, näkyen esimerkiksi vihapuheena sosiaalisen median keskusteluissa, paikallislehtien mielipidepalstoilla ja erilaisissa kirkollisissa kiistoissa.
Kun konservatiivi-öyhöttäjä väittää, että Pride-väki “likaisi kirkon penkit” tai että Jumala “kiroaa seurakunnan”, jos samaa sukupuolta olevia pareja vihitään, kyse ei ole ainoastaan mielipiteestä, jolle jokaisella on luonnollisesti oikeus. Ei. Tällainen puhe on homofobiaa, väkivaltaa ja yritys toiseuttaa, rajata ihmiset ulos hengellisestä yhteisöstä ihmisarvoisen kohtelun ulkopuolelle.
Siksi meidän, jotka näemme mustan ja valkoisen sijaan muitakin sävyjä, on tärkeää vastata vihaan ja disinformaatiopohjaiseen provokaatioon rakkaudella, näkyvyydellä ja yhteistyöllä. Ei vastakkainasettelulla, vaan sillä, että emme vaikene. Emme anna periksi, emmekä käännä katseitamme pois.
Miksi Pride-liputus on tärkeää
Konservatiivisempi ja kipeän ajankohtainen (esim.Eurajoki-keissi)
junttitrendi kysyy, miksi Pride-liputusta sitten tarvitaan. Eikö Suomen lippu riitä?
Yritän ilmaista tämän mahdollisimman selkeästi:
Suomen lippu kertoo, että olemme osa tätä maata.
Pride-lippu kertoo, että olemme tässä maassa turvassa.
Se on symboli, joka kertoo, että kuntamme X, meidän tapauksessamme Akaa, on sinun puolellasi. Sinä olet tänne tervetullut. Sinä olet arvokas ja uskallat kulkea turvassa kaduillamme. Toivon, että taistelua ei Akaassa enää tarvitsisi käydä, mutta tarvittaessa tulen puolustamaan liputusta loppuun asti.
Kohtaamisia ja enkeleitä
Viime viikko oli täynnä kohtaamisia, jotka muistuttivat minua siitä, miksi tätä työtä tehdään. Upeita ystäviä, ihmisoikeustaistelijoita, tosielämän enkeleitä tämän hullun ajan sylissä. Jokainen heistä vahvisti kokemustani siitä, että muutos tapahtuu nimenomaan yhdessä tehden.
Seuraavan kerran tapaamme 4.3. Toijalan Laaksolassa. Rakennetaan yhdessä Akaasta entistä kauniimpaa, rohkeampaa ja rakkaudellisempaa.
Tervetuloa mukaan juuri sellaisena kuin olet.
Mutta tule sydän täynnä rakkautta.
-Majka
Kommentit
Lähetä kommentti