Moi ihanat! Juon aamukahvia ja jaloissani hyrisee pyhä birmamme Kreivi. Elämä on tänään kaunis. Kaikilla näin ei ole. Juuri tänään jossain päin Suomea yksinhuoltaja herää kurkkukipuun ja kuumeeseen. Hän tietää jo ennen kuin avaa silmänsä, ettei tänäänkään olisi varaa sairastaa. Ruokakaappi on puolityhjä, tilillä on 7,40 euroa ja seuraava maksupäivä on vasta viikon päässä. Lapsille pitäisi keksiä aamupala, päivällinen ja huomisellekin jotain. Hän laskee mielessään, voiko pyytää apua keneltäkään, vai pitääkö taas venyttää luottorajaa, jota ei oikeastaan enää ole. Toisaalla maassamme työtön mies istuu keittiönpöydän ääressä ja tuijottaa päätöstä, joka kertoo karenssista. Yksi väärin ymmärretty velvoite, yksi myöhästynyt ilmoitus ja nyt hänellä ei ole tuloja lainkaan. Hän miettii, miten maksaa vuokran, miten selittää tilanteen lapsilleen, miten selvitä seuraavat viikot. Hän ei ole siis laiska eikä hän ole välinpitämätön. Hän on vain ihminen, joka putoaa kovaa vauhtia joustamattoman järjes...