Vihreiden sosiaaliturvauudistus

Moi ihanat!

Juon aamukahvia ja jaloissani hyrisee pyhä birmamme Kreivi. Elämä on tänään kaunis. Kaikilla näin ei ole. Juuri tänään jossain päin Suomea yksinhuoltaja herää kurkkukipuun ja kuumeeseen. Hän tietää jo ennen kuin avaa silmänsä, ettei tänäänkään olisi varaa sairastaa. Ruokakaappi on puolityhjä, tilillä on 7,40 euroa ja seuraava maksupäivä on vasta viikon päässä. Lapsille pitäisi keksiä aamupala, päivällinen ja huomisellekin jotain. Hän laskee mielessään, voiko pyytää apua keneltäkään, vai pitääkö taas venyttää luottorajaa, jota ei oikeastaan enää ole.

Toisaalla maassamme työtön mies istuu keittiönpöydän ääressä ja tuijottaa päätöstä, joka kertoo karenssista. Yksi väärin ymmärretty velvoite, yksi myöhästynyt ilmoitus ja nyt hänellä ei ole tuloja lainkaan. Hän miettii, miten maksaa vuokran, miten selittää tilanteen lapsilleen, miten selvitä seuraavat viikot. Hän ei ole siis laiska eikä hän ole välinpitämätön. Hän on vain ihminen, joka putoaa kovaa vauhtia joustamattoman järjestelmän lokeroseinien väliin.

Ja sitten on niitä, joista ei paljon puhuta eli pätkätyöläisiä, freelancereita, sairastuneita, opiskelijoita, yrittäjiä, jotka ovat tehneet periaatteessa ihan kaiken oikein. Silti he huomaavat yhtenä päivänä, että turvaverkko ei kanna. Että järjestelmä, jonka piti suojata, vuotaa kuin siivilä.

Talo nimeltään Suomen sosiaaliturvajärjestelmä siis huojuu, kilisee ja kolisee. Kenellä riittäis rohkeus purkaa se ja rakentaa tilalle parempi kaikki riskit ja haasteet huomioiden ja sinnikkäästi selättäen?

Seuraava kirjoitukseni pohjautuu Vihreiden nykyisiin sosiaaliturvalinjauksiin sekä työryhmän valmistelemaan, vielä julkaisemattomaan uudistukseen. Haluan korostaa, että kyseessä on täysin oma tulkintani mallin vaikutuksista.

Mitä Vihreiden sosiaaliturvauudistus oikeasti tarkoittaa?

Suomen sosiaaliturva muistuttaa vanhaa puutaloa, jota on vuosikymmenten aikana paikattu, tuettu ja laajennettu. Seinät ovat vinot, putket vuotavat ja osa rakenteista on jo lahoa. Jokainen uusi tukimuoto on kuin lisätty kuisti tai väliseinä, joka on aikanaan ratkaissut jonkin ongelman, mutta samalla tehnyt kokonaisuudesta entistä monimutkaisemman ja vaikeamman ymmärtää.

Vihreiden sosiaaliturvauudistus on vihdoin yritys tehdä se, mitä muut eivät ole uskaltaneet, eli: purkaa talo ja rakentaa se uudelleen, niin että se vastaa 2020-luvun työelämää, perheiden- ja opiskelijoiden tarpeita ja elinkustannuksia. Tämä kirjoitus avaa työryhmän valmistelemaa, vielä julkaisemattomaa mallia, joka täydentää Vihreiden nykyisiä linjauksia. Nykyisen sosiaaliturvamallin löydät täältä:

https://www.vihreat.fi/politiikka/sosiaaliturva/ vihreat.fi

Perustulo ja osallisuusraha. Mitä ne ovat ja mitä ne tekisivät Suomelle?

Uudistuksen ydin on kahdessa elementissä: perustulossa ja osallisuusrahassa. Ne ovat yritystä rakentaa järjestelmä, joka on ennakoitava, selkeä ja vähemmän nöyryyttävä kuin nykyinen.

Perustulo: tasavertaisuutta, turvaa, mutta ikävä kyllä; myös kustannuksia

Perustulo maksaa paljon, mutta se myös korvaa suuren määrän nykyisiä etuuksia ja vähentää hallinnollista työtä. Taloudellisesti perustulo on ennen kaikkea investointia ennakoitavuuteen. Suomen perustulokokeilu osoitti, että perustulo:

• paransi mielenterveyttä ja vähensi stressiä

• lisäsi luottamusta elämään ja tulevaisuuteen

• ei vähentänyt työntekoa

• lisäsi joidenkin työllisyyttä

(Kela, Perustulokokeilun loppuraportti, 2020)

Mielenterveyden parantuminen ei olekaan ihan pieni asia. Niinkuin tiedämme: Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomelle n. 11 miljardia euroa vuodessa (THL). Taloudellinen turva on yksi tehokkaimmista tavoista ehkäistä pitkittynyttä työkyvyttömyyttä.

Sanakirja muillekin aloittelijoille:

Keskeiset termit

Verotulovähennys – vähennys, joka pienentää maksettavan tuloveron määrää.

Tulosovitus – etuuden asteittainen pieneneminen tulojen kasvaessa.

Syyperusteinen etuus – tuki, jota maksetaan tietyn elämäntilanteen perusteella (esim. työttömyys).

Ansiosidonnainen turva – etuus, jonka määrä perustuu aiempiin ansiotuloihin.

Perusosa – toimeentulotuen laskennallinen summa välttämättömiin menoihin.

Osallisuusraha: modernia ansioturvaa vai kallis kompromissi?

Osallisuusraha yhdistää työttömyysturvan, sairauspäivärahan, opintotuen ja kuntoutusetuudet. Se on teknisesti haastava uudistus, mutta se korjaa nykyjärjestelmän pahimmat ongelmat: väliinputoamisen, byrokratian ja epäselvät rajat.

Taloudellisesti osallisuusraha voi tuoda säästöjä esimerkiksi hallinnollisen työnvähentyessä, työkyvyttömyysjaksojen, lyhentyessä,, toimeentulotuen tarpeen pienentyessä. Lisäksi mm. yrittäjien alivakuuttaminen vähenee

OECD:n mukaan selkeä ja automaattinen sosiaaliturva lisää työmarkkinoiden liikkuvuutta ja tuottavuutta (OECD Employment Outlook 2022).

Mutta riskejäkin on. Jos ansiosidonnaisen osallisuusrahan taso mitoitetaan liian korkeaksi, kustannukset voivat nousta. Uudistuksen onnistuminen riippuu yksityiskohdista: etuuden tasosta, kestosta ja verotuksen kokonaisuudistuksesta.

Talousvaikutukset: rohkeutta vai riskejä?

Perustulo ja osallisuusraha lisäävät talouden dynamiikkaa. Turvallinen pohja vähentää pelkoa ja lisää riskinottoa ja riskinottohan on talouskasvumme tuikitärkeää polttoainetta.

Taloustieteessä tätä kutsutaan “precautionary savings” -ilmiöksi: epävarmuus vähentää kulutusta ja investointeja (Carroll, American Economic Review, 1997).

Köyhyyden vähentäminen on myös taloudellisesti järkevää. Nobel-palkitun James Heckmanin mukaan köyhyyden vähentämiseen sijoitettu euro tuottaa 1,5–3 euroa takaisin (Journal of Economic Literature, 2011).

Mutta mikään näistä hyödyistä ei toteudu ihan automaattisesti. Uudistus voi onnistua tai epäonnistua riippuen siitä, miten huolella, punniten ja yhteistyössä kaikkien asiantuntijatahojen kanssa se toteutetaan.

Mitä tästä siis pitäisi ajatella?

Vihreiden sosiaaliturvamalli ei ole halpa eikä helppo. Se ei ole suloinen ja helppo pupu taikurin hatusta, eikä ratkaise kaikkia ongelmia. Mutta se on varteenotettava yritys rakentaa järjestelmä, joka vastaa tämän ajan todellisuuden haasteisiin: työelämän epävarmuuteen, nouseviin elinkustannuksiin, mielenterveyden kriisiin ja kasvavaan eriarvoisuuteen.

Kustannukset ovat merkittävät, mutta hyödyt voivat olla vielä huomattavasti merkittävämmät. 

Mitään ei kuitenkaan tapahdu ilman poliittista tahtoa, teknistä osaamista ja ennenkaikkea:yhteistyötä.

Tämä on keskustelu, jota Suomi ei voi enää lykätä. Ei nyt niinkään siksi, että perustulo olisi meidän kaikkien vihervassareiden ideologinen unelma, vaan siksi, että nykyinen järjestelmä on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän.

Kiitos lukijani.

Valoa ja rakkautta talvipäiviisi! 

-Majka