Villistä vallasta joulurauhaan

Villistä vallasta joulurauhaan

“Missä on rakkautta, siellä ei ole vallanhalua; ja missä on vallanhalua, siellä ei ole rakkautta.”

— C. G. Jung

Vallan vaikutuksia on tutkittu sosiaalipsykologiassa, neurotieteessä ja käyttäytymistieteissä jo vuosikymmeniä. Yksi löydös toistuu kuitenkin yli tieteenalojen: valta tunnetusti muuttaa ihmisen tapaa havainnoida maailmaa. Valta itsessään ei ole sieluamme turmelevaa voima, mutta hermoston prioriteetteja se kyllä muokkaa.

Neurotieteilijät kertovat, että valta vähentää aivojen peilisolujärjestelmän aktivaatiota. Se siis passivoi juuri sitä hermoverkkoa, jonka avulla tunnistamme toisen tunteet ja keholliset vihjeet, asennot, äänenpainot ja sanattamankin ilmaisun. Sosiaalipsykologi Dacher Keltner kuvaa tätä ilmiötä näkökulman kaventumiseksi.suom.putkinäkö.

Valta lisää hienosti toimijuutta ja rohkeutta, mutta varjopuolena se heikentää kykyä asettua toisen asemaan. Filosofi Hannah Arendt kirjoittaa osuvasti, että vallan väärinkäytön alku ei ole ollenkaan pahuus vaan ajattelemattomuus  ja vähitellen kasvava, lopulta jäätävä kyvyttömyys pysähtyä toisen ihmisyyden äärelle.

Tämä ei tee kenestäkään pahaa ihmistä. Se tekee meistä kaikista vain haavoittuvia, reaktiivisia olentoja. Juuri siksi valtaa on tarkasteltava myös lempeästi armon ja rakkauden kautta.

Ensimmäinen kauteni Akaan valtuustossa on ollut ainulaatuinen laboratorio näiden ilmiöiden havainnointiin meissä kaikissa.

Luottamuspaikkaneuvottelujen jälkeiselle kitkeränkatkerasti höryävälle maaperälle astuminen opetti meille poliittisille untuvikoillekin, miten herkästi valta ja vallattomuus paitsi rakentavat, myös rikkovat ihmisten ja ryhmien välisiä suhteita.

Neuvotteluhuoneessa kun ei istu vain puolueita, vaan ihmisiä. Eri tavoin virittyneitä mikrokosmoksia, hermostoja erilaisine vireystiloineen, pelkoineen ja toiveineen. Joskus yhteentörmäyksiä ja herkkien, haavoittuvien egomielien puolustusreaktioita väistämättäkin tulee. Pienikin sivulause voi tuntua valmiiksi pelokkaassa mielessä uhalta, mutta toisaalta yhtä lailla yksi aito katse voi palauttaa yhteyden, kun tähän yhteyteen on riitautuneilla osapuolilla molemmilla kaipuu.

Politiikan arki on täynnä arvokkaita mikrohetkiä, joissa empatian ja yhdessä tekemisen henki joko aktivoituu tai sammuu yhteisestä tahtotilasta riippuen. Sosiaalipsykologian mukaan empatia vaatii sosiaalista turvaa, eli tilaa, jossa ihminen saa kokea olevansa sekä arvostettu että kuultu. Kun turva horjuu, hermosto siirtyy puolustustaajuudelle, ja silloin ihmisen ajattelu ja myös poliittinen keskustelu kaventuu olennaisesti.

Tiedättekö. Valtakiistoista huolimatta kaiken tämän keskellä Akaassa on tehty tänä vuonna erinomaista valtuustotyötä, joka ansaitsee mielestäni tulla nähdyksi ilman neuvotteludraaman varjoa.

Aloitimme esteettömyysohjelman valmistelun. Tämä on yhdenvertaisuuden kannalta kaupungin ydintyötä, joka ei niinkään näy median otsikoissa, mutta näkyy kyllä jokaiselle, joka haluaa liikkua kaupungissa omilla ehdoillaan.

Saamme työllisyys- ja kotoutuskoordinaattorin sekä elinvoimapäällikön. Rakennamme uusia terveitä, turvallisia kouluja ja päiväkoteja, kehitämme elinvoimaa ja kaupunkiviihtyvyyttä. Nämä asiat tekevät ihan kaikkien akaalaisten arjesta kauniimpaa ja sujuvampaa.

Kuntapolitiikka on usein näkymätöntä työtä. Se on valmistelua, kuuntelua, kompromisseja ja sinnikästä uudelleen korjaamista. Se vaatii vaikeita ja huolellisia päätöksiä, jotka eivät näy otsikoissa mutta vaikuttavat suurestikin ihmisten perusarkeen. Se on intohimoa, joka kannattelee koko yhteisöämme.

Olen tänä syksynä nähnyt läheltä, miten paljon osaamista, sydäntä ja sitoutumista täällä Akaassa on. Ja miten paljon hyvää syntyy, kun ihmiset tekevät työtä yhteisen päämäärän eteen myös silloin, kun he ovat ihan eri mieltä keskenään. 

Olen saanut hienoja ystäviä jokaisesta puolueesta ja olen heistä kaikista kiitollinen. Opimme jokainen toisiltamme paljon.

Me emme anna vallan kaventaa näkökulmaa niin, että unohtaisimme, miksi olemme täällä. Että muistaisimme: Akaata ei rakenneta voittamalla toisia, vaan voittamalla haasteet yhdessä.

Siksi haluan toivottaa kaikille joulun rauhaa. Palautumista ja ylpeyttä yhteisestä työstä.

Joulun rauha suokoon hengityksesi syventyä ja hermostosi laskeutua valppaudesta lepoon yhdessä talviuntaan nukkuvan luonnon kanssa. Tapahtuipa tässä elämässä mitä vain, emme ole milloinkaan aivan yksin.

Täällä pienessä kaupungissa löytyy aina joku, jolla on sydäntä ja aikaa auttaa. Meillä on tähtitaivaan kirkkaus, metsämme ja kuohuvat kosket. Vapaus ja rauha olla omanlaisiamme ja viettää aikaa vapaasti läheistemme kanssa.

“Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.”

— Joh. 1:5

Vuoden viimeisten viikkojen aikana on aika kiittää.

Kiittää siitä, että Akaassa on autonkorjaajasta trubaduuriin, palomiehestä opettajaan ja lääkäriiin, vasemmistolaisesta perussuomalaiseen ihmisiä, jotka tekevät työtä täydellä sydämellään.

On aina kiittää niistä, jotka ovat jaksaneet neuvotella, kuunnella toisiaan ja korjata omiakin virheitään. Kiittää niistä, jotka ovat uskaltaneet olla eri mieltä ja niistä, jotka ovat uskaltaneet pyytää anteeksi.

Kiitän myös kaikkia, jotka antavat anteeksi, kun kovasta yrittämisestä huolimatta itse välillä mokaan.

“Rakkaus on ainoa voima, joka kykenee muuttamaan vihollisen ystäväksi.”

— Martin Luther King Jr.

Ensi vuonna voimme tehdä vielä parempaa. Mutta vain, jos muistamme, että valta ja toista oikeammassa oleminen ei ole tärkeintä.

Tärkeintä on se, miten kohtelemme toisiamme tällä lyhyellä elämämme matkalla.

Majka Nurminen

Muusikko–tuottaja–kunnanvaltuutettu