Viime viikko oli minulle yhtä aikaa kaunis ja kuumeinen, kirjaimellisesti. Flunssan keskellä juhlin täällä Viialan kodissani sydän täynnä iloa, sillä Akaa Pride pääsee vihdoin tekemään yhteistyötä seurakunnan kanssa ja järjestämään sateenkaarimessun torijuhlan yhteydessä 11.7. Tämä on sellainen hetki, jota on odotettu kovin hartaasti ja pitkään. Taistelu on ollut myrskyisää, vastustus näkyvää ja äänekästä, mutta suunta on siis viimein muuttumassa. Akaassa on vuosia käyty kamppailua siitä, onko sateenkaariväellä oikeus Jumalaan, uskoon, läsnäoloon ja näkyvyyteen kirkossa. Moni meistä sateenkaarevista tietää, miltä tuntuu seistä kirkon ovella matkalla vaikkapa kummilapsensa konfirmaatioon ja miettiä, onko sisään astuminen ylipäätään turvallista. Onko Jumalan rakkaus todella kaikkia varten, myös meitä? Varsinkin, kun osa maamme kärkipoliitikoista ja kirkkoväestä on saarnannut enimmät elämämme päivät varsin kovaäänisesti, ettei näin ole. ...