Työelämä muuttuu kuin vuodenajat tällä hetkellä täällä Suomessa : välillä suo aurinko loistettaan. On elo yhtä kirkasta lupausta vain, paljon mielenkiintoisia töitä ja tilauksia enemmän kuin voi ottaa vastaan. Välillä paastoillaan kuukausikaupalla, taistellaan päälle vyöryvää masennusta vastaan ja kuunnellaan syystalven pimeyden loputonta, raskasta loitsua. Taiteilijana, pedagogina ja kulttuurialan työntekijänä elän työni rytmissä. Tämä työ, se ei aina tunne selkeitä rajoja. Työni on minulle kutsumus, mutta myös semmoinen yllättävä voima, joka voi kuluttaa hengiltä, jos en kuuntele oman jaksamiseni rajoja. Työhyvinvointi ei ole minulle vain työelämän termi, vaan elävää olemisen ja arjen kudosta, jossa hengitys, rytmi, lepo ja luovuus kietoutuvat toisiinsa, miten milloinkin. Puolisoni Voima nappasi tämän kuvan Tampere-talon artistipukkarista Pohdin seuraavaksi taiteilija...